16/10/2026
Musertava olo. Päivä toisen jälkeen yritän, ja aivan liian usein koen epäonnistuvani. Miksi?
3 kuukautta on venynyt yli 2 vuoden taisteluksi koulutien rakentamisesta. Koulujärjestelmä ei tue neuromoninaisuutta silloin, kun mukana on herkkää kuormitusta. Se syö lapsen patterin tyhjiin – ja se syö myös vanhemman.
M***a vaikeimmillakin hetkillä pyrin oppimaan. Olen hakenut tukea ajatuksilleni, etsinyt tietoa ja kouluttanut itseäni vanhempana muun muassa kautta. Olen antanut kyynelten tulla, jotta jaksan pysähtyä kysymään: Miksi tunnen näin?
Tämä raskas matka on samalla vahvistanut omaa ammatillista polkuani. Se on kirkastanut arvoni, syventänyt osaamistani ja opettanut sanoittamaan tunteita sekä tarpeita entistä paremmin. Tavoitteeni onkin hakeutua ensi vuonna koulutukseen ammattilaisena, jotta pystyn tuomaan tätä ymmärrystä ja tukea vielä laajemmalle.
En luovuta. Tämä kasvattaa meitä. Käyn keskusteluja verkostojen kanssa ja nousen keskustelemaan lapseni kanssa yhä uudelleen, jotta voisin ymmärtää ja tukea häntä paremmin.
Haluan sanoa sinulle, joka kamppailet saman asian kanssa: Et ole yksin. Me teemme yhdessä äärimmäisen tärkeää työtä eteenpäin. Yhdessä saamme muutosta aikaan, ja asiat etenevät, kun jaksamme vielä vähän.