29/08/2022
Askon rakkaat ystävät ja läheiset
Isäni puolesta haluan kertoa, että eilen 28.8. illansuussa isäni poistui keskuudestamme rauhallisesti, m***a
komeasti ukkosen ja tuhansien salamain saattelemana.
Teistä moni ehkä näki vaikuuttavan jäähyväismyrskyn, joka Viron ja Helsingin yltä jatkoi kohti isän kotikontuja Nilsiää ja rakkaaksi tullutta Karjalaa.
Haluan kiittää teitä ystävät ja läheiset kaikesta, missä olette matkanneet isäni vierellä.
Kiitos yhteisistä hetkistä, seikkailuista, kommelluksista, lauluista, soitannoista, iloista ja suruista…monenkirjavasta elämästä!
Isäni etsi, löysi ja yhteen liitti sanoja: eri kielten sanoja ja vanhoja syntysanoja.
Sairaus vei häneltä vähitellen sanat ja johti nyt sydämen pysähtymiseen. Oli aika lähteä.
Seuraavat sanat kokosin Suomen kansan vanhoista runoista hänelle matkaa varten kohti tuntematonta.
Oi ukko, yli Jumala,
Taatto taivaan valtia,
Nosta pilvi luotehesta,
Toinen kohti koilisesta,
Syrjin yhtehen syseä,
Lomitellen loukkajele,
Taivas reijiks repäse,
Ilima kaikki ikkunoiks.
Nouse, vanha Väinämöinen,
Ukko, herkiä unesta
Pojan ainoan avuksi,
Miehen kuulun kumppaniksi
Tässä työssä työlähässä,
Vallan työssä vaikiassa!
Lähe kansani kylähän
Puolestani puhumahan,
Vierestäni virkkamahan!
Minä mies vähäväkinen,
Uros heikko hengellinen.
Aita rautainen rakenna,
Teräksillä seivästele,
Maasta asti taivosehen.
Kiitos elämästä ja
hyvää matkaa isä!
Sanna
